[Blogi on julkaistu alunperin 11.3, mutta ajankohtaisten uutisten vuoksi päätin täydentää kirjoitusta uuden kirjoittamisen sijaan.]
86 prosenttia. Se on fossiilisten polttoaineiden osuus maailman käyttämästä primäärienergiasta. Huolimatta Pariisin ilmastosovusta ja uusiutuvien energialähteiden nopeasta yleistymisestä tuo osuus ei ole juuri muuttunut viime vuosien aikana – en myöskään pidättäisi hengitystä nopeita muutoksia odotellessa.
Muutoksen hitautta selittää erityisesti maailman kasvava energianälkä. Tietokirjailija Robert Bryce kuvaa kirjassaan[i] kasvua hyvin konkreettisesti – vuodesta 1985 saakka pelkästään maailman sähkönkulutus on kasvanut keskimäärin 450 terawattituntia (TWh) vuodessa (Suomen vuosittainen sähkönkulutus on reilut 80 TWh). Määrän hahmottamiseksi voi ajatella, että maailman sähkönkulutus on lisääntynyt 30 vuotta ”yhdellä Brasilialla” – joka ikinen vuosi. Toinen tapa hahmottaa kasvua on suhteuttaa se maailmalla nopeasti yleistyneeseen tuuli- ja aurinkovoimaan.
Niiden yhteenlaskettu kapasiteetti kasvoi vuonna 2015 ennätykselliset 117 gigawattia (GW) – energiaksi muutettuna n. 200 terawattituntia. Ne vastasivat siis reilusti alle puolta pelkästä sähkönkulutuksen kasvusta. Energiakeskustelussa unohtuu kuitenkin usein, että sähkön osuus maailman energiankulutuksesta on vain noin viidesosa (allaoleva kuva hahmottaa hyvin energiaketjua kokonaisuutena). Vuosittaisten tuuli- ja aurinkoenergiainvestointien tulisi siis yli kymmenkertaistua, että ne pysyisivät energian käytön kasvun vauhdissa – olemassa olevan tuotannon syrjäyttämisestä puhumattakaan.
Suomesta ja Euroopasta tarkasteluna tilanne näyttää tietysti hieman kummalliselta – juurihan Pariisissa sovittiin päästöjen rajoittamisesta ja jatkuvasti toitotetaan fossiiliriskistä. Eikö päästöjen leikkaamisessa ollakaan tosissaan? Varmasti ollaan. Tarkoitukseni ei ole masentaa ketään vaan tuoda esille globaalin ”energiamurroksen” haasteen mittakaava. Ei kannata myöskään unohtaa, että maailmassa on yhä yli miljardi ihmistä, jotka eivät ole kokeneet edes sitä energiamurrosta, että saisivat katkaisimesta valot päälle.
________________________________
Julkaisin yllä olevan kirjoituksen alun perin viikko sitten (11.3.). Tämä viikko alkoi uutisilla, jotka olivat selvässä ristiriidassa väitteideni kanssa. Financial Times uutisoi IEA:n arviosta, jonka mukaan maailman kasvihuonekaasupäästöt eivät ole kasvaneet kahteen vuoteen huolimatta siitä, että maailmantalous on jatkanut kasvuaan.
Tätä käännekohtaa on odotettu jo pitkään, mutta IEA:n selitys muutoksen syistä sai minut epäileväksi. IEA:n mukaan päästöjen kasvun pysähtymisen taustalla oli erityisesti uusiutuvien energialähteiden kasvu sähköntuotannossa. Päästöjään leikkasivat erityisesti Kiina ja Yhdysvallat.
Myönnän olleeni jokseenkin hölmistynyt siitä kuinka väärässä saatoin olla vain muutamaa päivää aikaisemmin julkaisemassani kirjoituksessa. Kunnes törmäsin twitterissä oheiseen käppyrään.
Sen sijaan, että päästöttömät (uusiutuvat ja ydinvoima) olisivat ottaneet valtavia harppauksia eteenpäin, kehitystä näyttäisi pikemminkin selittävän romahdus fossiilisten energialähteiden rakentamistahdissa.
Ensi viikolla käännän katseeni siihen, mikä selittää tuon romahduksen.
[i] “Smaller Faster Lighter Denser Cheaper”