Öljyn markkinahinta on romahtanut viimeisen puolentoista vuoden aikana. Maailmantalouden tärkeimmän raaka-aineen nopea hintaluisu pääsi yllättämään niin öljy-yhtiöt kuin analyytikotkin. Jälkikäteen viisastuneena hintakehityksen taustalla on ollut niinkutsutun epäkonventionaalisen öljyntuotannon kasvu, Kiinan odotettua vaimeampi kysyntä sekä keskeisten tuottajamaiden kartellin, OPEC:n, kieltäytyminen tuotanto-osuuksien leikkaamisesta.
Joidenkin arvioiden mukaan OPEC-maat pyrkivät ajamaan uudet kilpailijat pois markkinoilta aggressiivisella tuotantopolitiikallaan. Monet Pohjois-Amerikkalaiset tuottajat ovat toki vaikeuksissa, mutta amerikkalainen autolija on hintakehityksestä vain innoissaan. Myös Euroopan talouden kasvuennusteita on hinattu jonkin verran ylöspäin, osaltaan halpuutetun öljyn vuoksi.
Mihin katosi öljyn tuotantohuippu?
Öljyvarojen ehtymistä ja tuotantohuippua (ns. peak oil) on ennustettu jo maailman sivu, mutta ala on kerta toisensa jälkeen onnistunut yllättämään epäilijänsä. Alalla on otettu käyttöön entistä innovatiivisempia keinoja tuotannon lisäämiseksi sekä siirrytty ajan mittaan yhä uusille alueille. Olemme saamassa öljyntuottajan jopa etelänaapuriimme – Virossa on kehitetty menetelmä, jonka avulla “palavasta kivestä” voidaan jalostaa öljyä. Hintojen romahdus on tosin saattanut mutkistaa suunnitelmia.
Tuotantoon liittyvien innovaatioiden lisäksi monet öljyn tuottajamaat ovat kehittäneet kilvan keinoja, kuinka öljytuloista saatavaa vaurautta voisi jakaa kansalaisille nopeimmin. Venezuelassa polttoaine maksaa autoilijalle muutaman sentin litralta ja valtio kuittaa laskusta loput (hintalappu: 25 miljardia dollaria). Iran käytti vielä muutama vuosi sitten erilaisiin energian kuluttajien tukiin lähes 90 miljardia dollaria. Tämänkaltaiset tukiaiset muodostavat maailmanlaajuisesti leijonanosan fossiilisille polttoaineille kohdistetuista tuista.
Muitakin keinoja vaurauden höveliksi jakamiseksi on toki keksitty – esimerkiksi monissa Lähi-Idän öljyntuottajamaissa ei makseta lainkaan veroja. Lisäksi monet tuottajamaat (erityisesti ne, joissa raaka-aineiden tuotanto on valtiovetoista) ovat vuosien mittaan paikanneet paisuneita valtion budjettejaan runsailla öljytuloilla.
Tilanne on muuttumassa nopeasti öljyn hinnan sukellettua kolmasosaan kahden vuoden takaisesta. Hyvä uutinen on se, että esimerkiksi kuluttajahintojen tukeminen on helpompi lopettaa, kun hinnat ovat muutenkin alhaalla. Vaikeampaa on leikata muita saavutettuja etuja. Hyvän esimerkin tästä on antanut mm. Venäjältä ja Saudi-Arabiasta kuullut suunnitelmat useiden valtiollisten yhtiöiden yksityistämisestä.
Muutosten merkitystä kuvaa ehkä parhaiten Saudi-Arabian ”kruununjalokiven” – Saudi Aramcon – ennakoitu (osittainen) listaaminen pörssiin. Kyseessä ei ole mikä tahansa bensa-asemaketju, vaan markkina-arvoltaan maailman suurin, jopa Googlea ja Applea suurempi, yritys.
Vielä jonkin aikaa sitten pidin öljytuloilla pönkitettyjä valtioiden budjetteja jopa öljyn tuotantokustannuksia tärkeämpänä indikaattorina öljyn markinnahinnan haarukasta. Ajattelin, että suuret tuottajat eivät salli hintojen painua niin alas, että ne vetäisivät myös valtioiden omat budjetit punaiselle. Öljymarkkinoiden palapeli olikin, jälleen kerran, paljon monimutkaisempi kuin olin kuvitellut.
Lauri Muranen, WEC Finland