Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli erittäin mielenkiintoinen juttu Afrikan mantereen kehittyvistä kasvoista. Sitä lukiessani mieleeni tuli osallistumiseni World Energy Councilin (WEC) vuosikokoukseen syksyllä 2014. Pääistunnon aikana istuin aakkosjärjestyksen mukaisesti Etiopian delegaation vieressä. Heidän ryhmäänsä kuului mm. maan energiaministeri ja kansallisen energiayhtiön, EEPOCO:n vetäjä.
Etiopian edustuksen huomattavan korkea profiili selittyi nopeasti. He toimivat vuonna 2015 WEC:n vuosikokouksen isäntämaana ja olivat paikalla ottamassa tehtävää vastaan. Istunnon alkamista odotellessa vaihdoimme etiopialaisten kollegoiden kanssa asiaankuuluvia kohteliaisuuksia. Kokousvissystä ottamani hörppy meinasi kuitenkin mennä väärään kurkkuun, kun toinen uusista tuttavuuksistamme vaihtoi yllättäen sananvaihtomme kielen englannista suomeen.
Pian selvisi, että Etiopian valtiollisen energiayhtiön toimitusjohtaja oli suorittanut yliopisto-opintonsa Tampereella 1980-luvulla. Suomalaisen yliopistokoulutuksen on kuulemma saanut myös Etiopian nykyinen pääministeri.
Asia jäi pyörimään mieleeni lähinnä kuriositeettina, kunnes matkasin WEC:n vuosikokoukseen Addis Abebaan viime syksynä. Tietoni Afrikan toiseksi väkirikkaimmasta maasta olivat vähintäänkin hatarat. Opin mm. että Etiopia on pinta-alaltaan Afrikan kymmenenneksi suurin maa reilun miljoonan neliökilometrin pinta-alallaan (vastaa Suomea, Ranskaa ja Britanniaa yhteensä). Ja vaikka maa kärsii yhä lukuisista köyhyyteen liittyvistä ongelmista, maan talouden kasvuvauhti on ollut maailman nopeinta viime vuosina.
Energia-alan tarkkailijana kiinnitin tietysti paljon huomiota maan energiaratkaisuihin – törmäsinpä matkalla myös paikalliseen biotalouteen. Kuvan naiset kapuavat lähes päivittäin kilometrien matkan (korkeuserot kahdesta kolmeen kilometriin) hakemaan oksia ja lehtiä, joita käytetään polttoaineena lähinnä ruuanlaitossa (puita maassa ei saa enää ilman lupaa kaataa metsäkadon vuoksi – Etiopia on menettänyt yli 90 % metsistään). Jonkin verran näkyi myös aaseja, jotka kantoivat isoja säkkejä lantaa samaan tarkoitukseen.
Suunnitelmat maan sähköistämiseksi ovat tosin suuret ja potentiaalia löytyy. Uutta vesivoimaa on rakenteilla tuhansien megawattien edestä ja vesivoiman potentiaali vuositasolla oli paikallisten arvioiden mukaan jopa 900 terawattituntia (Suomen vuotuinen sähkönkulutus on reilu 80 TWh). Vesivoiman lisäksi maassa on suuria suunnitelmia geotermisen energian hyödyntämiseksi.
Potentiaalin käyttöönottoa hidastaa kuitenkin moni asia. Maan siirto- ja jakeluverkko on yhä varsin kehittymätön. Pääomien puute hidastaa investointien toteutumista – tosin kiinalaiset ovat kunnostautuneet toden teolla (esim. kuvan raitiovaunulinja ja huomaa, että jopa kuski on kiinalainen). Muita haasteita ovat maan hidas ja raskas byrokratia sekä korkeiksi koetut poliittiset riskit. Jälkimmäiset haasteet taitavat tosin olla tuttuja myös Euroopassa!
Akuuteista haasteista huolimatta Afrikan maiden nopeaa muutosta ei kannata aliarvioida. Maailman talousuutiset kertovat Kiinan talousbuumin hidastumisesta. Uskon, että seuraavat nopeat kasvupyrähdykset nähdään juuri Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, kuten Etiopiassa. Varsinkin nyt, kun suuri osa mantereesta on päässyt yli jopa vuosikymmeniä jatkuneista konflikteista.