Julkaistu: 1.6.2026
Aihepiiri: Blogi
Investointibuumi on herättänyt vilkasta keskustelua, ja hyvä näin. Helsingin Sanomien artikkelissa Risto Siilasmaa kyseenalaisti varsin kriittisesti pelkkien datakeskusinvestointien hyödyt Suomelle. Hänen mukaansa datakeskuksia ei pitäisi houkutella maahan vain siksi, että ne ovat tällä hetkellä muodikkaita investointeja. Siilasmaan mukaan datakeskusten työllistämisvaikutus näkyy pitkälti rakennusvaiheessa, ja hän aiheellisesti peräänkuulutti Suomen roolia koko teknologia-arvoketjussa.. Lisäksi hän nosti esiin huolensa sähkön allokoinnista: jos datakeskukset vievät liian suuren siivun rajallisesta vihreästä sähköstä, voivat kansantaloudellisesti hyödyllisimmät investoinnit jäädä toteutumatta.
Siilasmaan kritiikki synnytti laajan keskustelun, johon osallistuivat niin elinkeinoelämä, poliitikot kuin energiasektorikin. Pääministeri Petteri Orpo korosti Suomen puhtaan energian riittävyyttä myös datakeskushankkeisiin, ja jo aiemmin Veli-Matti Mattilan datakeskusten kansallinen tiekartta toi esiin, että Suomi kilpailee parhaillaan globaalisti merkittävistä datakeskusinvestoinneista.
World Energy Council Finland ja SEB hyppäsivät aiheen kimppuun 13. toukokuuta järjestetyssä tapahtumassa, joka kokosi saman pöydän ääreen alan keskeiset toimijat keskustelemaan datakeskusten vaikutuksesta Suomeen – ja ennen kaikkea niiden tulevaisuudesta osana suomalaista energiajärjestelmää.
Datakeskukset eivät enää ole vain sähkönkuluttajia
Datakeskuksia ei nähdä enää pelkästään suurina sähkönkuluttajina, vaan yhä enemmän myös osana koko energiajärjestelmää. Erityisen kiinnostavaksi on noussut niiden mahdollinen rooli sähköjärjestelmän jouston tarjoajina.
On totta, että vihreän sähkön investointeja on mahdollista tehdä hyvinkin nopealla aikataululla etenkin maatuulessa ja aurinkovoimassa. Sääriippuvainen tuotanto vastaa kuitenkin vain osittain tarpeeseen, sillä valtaosa datakeskuksista tarvitsee tasaista ja varmistettua kuormaa. Datakeskuksissa on huomattavaa akku- ja varavoimakapasiteettia, jota voitaisiin hyödyntää nykyistä aktiivisemmin sähköjärjestelmän tasapainottamisessa ja reservimarkkinoilla. Varavoima ja sen hyödyntäminen tuntuu olevan datakeskuksille sivujuonne, mutta Suomen sähkömarkkinan kannalta tämä voisi olla äärimmäisen mielenkiintoinen mahdollisuus. Tässä kuvassa olisi tärkeää saattaa datakeskustoimijat, energiayhtiöt sekä sääntelijät saman pöydän ääreen.
Kysymys ei siis ole pelkästään vain siitä, paljonko sähköä datakeskukset käyttävät – vaan myös siitä, mitä ne voivat sähköjärjestelmälle tarjota.
PPA-sopimuksista tuli datakeskusinvestointien kovaa valuuttaa
Yksi keskustelun keskeisimmistä teemoista oli sähkön hankinta ja erityisesti pitkäaikaiset PPA-sopimukset (Power Purchase Agreement).
Datakeskukset tarvitsevat ennustettavaa, saatavilla olevaa ja vihreää sähköä. Samalla uusiutuvan energian hankkeet tarvitsevat hyvän luottokelpoisuuden omaavia, pitkäkestoisia sähkön ostajia mahdollistaakseen investointipäätöksen ja ei vähiten investointien rahoituksen. Datakeskusten kasvava sähkönkulutus toimii varmuudella myös uusien uusiutuvan energian investointien mahdollistajana.
Suomen erityispiirre viimevuosina sähkömarkkinoilla on ollut verrattain matalat keskihinnat, mutta samalla hintaheilunta on ollut Euroopan maiden korkeimpien joukossa. Jotta datakeskusten tarvitsemaa määrää ja laatua sähköä pystytään PPA- sopimuksella tarjoamaan ennustetussa skaalassa, tarvitaan varmuudella sääriippuvaisen tuotannon lisäksi myös pyörivää tuotantoa sekä varastointiratkaisuja. Tässäkin asiassa todennäköisesti ratkaisu on useiden eri asioiden summa.
Tekoälyn kasvava energiantarve, sähköistyvä teollisuus ja liikenne lisättynä kiristyvällä kilpailulla puhtaasta sähköstä muuttavat markkinaa nopeasti. Datakeskukset ovat erityinen investointikohde sillä ne rakentuvat huomattavasti nopeammin kuin vastaavat energiainvestoinnit. Pitkäaikaisista strukturoiduista PPA-sopimuksista on tulossa strateginen kilpailutekijä – ei vain energiakysymys.
Varavoima nousi uudella tavalla strategiseksi kysymykseksi
Varavoima oli yksi tapahtuman kiinnostavimmista keskustelunaiheista.
Perinteisesti datakeskusten varavoimasta puhuttaessa on ajateltu kaasu- ja dieselgeneraattoreita, jotka käynnistyvät sähkökatkojen aikana turvaamaan kriittiset palvelut. Nyt keskustelu on kuitenkin laajentunut myös siihen, voisiko varavoimalla olla tulevaisuudessa nykyistä aktiivisempi rooli sähköjärjestelmässä.
Datakeskusten mittakaava on tässä olennaista. Suurissa keskuksissa varavoimakapasiteetti voi olla huomattava, ja oikein integroituna sitä voitaisiin käyttää tukemaan sähköjärjestelmää kysyntäpiikkien aikana. Varavoiman hyödyntäminen osana sähköjärjestelmän joustoa avaa samalla uusia kysymyksiä esimerkiksi teknologiaratkaisuista, sääntelystä ja päästövaikutuksista. Kukaan ei halua tasapainottaa verkkoa pitkällä aikajänteellä fossiilisiin polttoaineisiin tukeutuen.
Sijainnilla on enemmän merkitystä kuin usein ymmärretään
Paneelikeskustelussa korostui myös yksi käytännön näkökulma, joka helposti jää julkisessa keskustelussa taka-alalle: kaikki megawatit eivät ole samanarvoisia kaikkialla.
Vaikka Suomessa kokonaisuutena sähköä olisi saatavilla, datakeskusten kannalta olennaista on myös se, missä hankkeet sijaitsevat ja kuinka nopeasti ne voidaan liittää sähköverkkoon. Verkkokapasiteetin alueelliset erot sekä liittymien saatavuus vaikuttavat käytännössä siihen, millaisia hankkeita eri alueilla voidaan toteuttaa.
Datakeskuksia ei voida tarkastella irrallaan siirtoverkoista, kaukolämpöjärjestelmistä, teollisista klustereista tai uusiutuvan energian tuotantoalueista. Siksi keskustelu datakeskuksista on samalla myös keskustelua energiapolitiikasta, maankäytöstä ja teollisesta strategiasta.
Parhaimmillaan datakeskus voi toimia osittaisena alueellisena energiaintegraation moottorina: hyödyntää hukkalämpöä kaukolämmössä, osallistua sähkömarkkinan joustoon ja ankkuroida uusia uusiutuvan energian investointeja.
Hukkalämpö on merkityksellistä sektori-integraatiota
Yksi tapahtuman kiinnostavimmista havainnoista liittyi siihen, miten nopeasti suhtautuminen datakeskuksiin muuttuu silloin, kun ne nähdään osana paikallista ja kansallista energiaratkaisua.
Microsoftin ja Fortumin yhteistyö Espoossa nousi keskustelussa useamman kerran esimerkkinä siitä, miten datakeskusten hukkalämpö voidaan integroida kaukolämpöjärjestelmään aidosti merkittävässä mittakaavassa.
Tämä on Suomelle poikkeuksellisen kiinnostava mahdollisuus. Harvassa maassa on yhtä laajaa ja teknisesti kehittynyttä kaukolämpöverkkoa kuin Suomessa. Jos datakeskusten hukkalämmön hyödyntämisestä tulee uusi standardi, muuttuu koko keskustelu niiden energiankulutuksesta olennaisesti monipuolisemmaksi.
Datakeskus ei silloin ole vain sähkönkuluttaja – vaan myös lämmöntuottaja, ja parhaimmillaan vielä markkinaa balansoiva taho.
Millaisen roolin Suomi haluaa ottaa?
Paneelikeskustelun ehkä tärkein havainto oli se, ettei datakeskuksista käytävä keskustelu ole lopulta vain energiakeskustelua. Se on keskustelua Suomen asemasta globaalissa taloudessa.
Tekoäly, pilvipalvelut ja digitaalinen infrastruktuuri kasvavat kaikkialla maailmassa erittäin nopeasti. Kysymys ei ole siitä, rakennetaanko datakeskuksia – vaan siitä, minne niitä rakennetaan.
Suomella on useita kiistattomia kilpailuetuja: puhdas sähköjärjestelmä, vakaa yhteiskunta, toimiva infrastruktuuri ja kylmä ilmasto. Mutta kilpailu investoinneista on kovaa, eikä etumatka säily automaattisesti. Siksi datakeskuksista käytävää keskustelua pitäisi tarkastella nykyistä laajemmin. Lopulta kyse ei ole vain sähkönkulutuksesta, vaan siitä, millaisen roolin Suomi haluaa ottaa osana digitaalisen infrastruktuurin ja puhtaan energian murrosta – investoinnit ovat nyt ja tässä.
Jouni Järviluoma
SEB
WEC Finlandin hallituksen jäsen