Energiasiirtymä tuo mukanaan uudenlaisia turvallisuuskysymyksiä, joita ei enää voida ohittaa. Siirtyminen pois fossiilisista polttoaineista ei tarkoita ainoastaan päästövähennyksiä ja uusien teknologioiden käyttöönottoa, vaan koko energiajärjestelmän toimintalogiikan muutosta. Kun yhteiskunnan perustoiminnot sähköistyvät, muuttuu myös se, millaisiin riskeihin meidän on varauduttava.
WEC Insights -podcastin toisessa jaksossa nousi esiin ajatus siitä, että energiasiirtymä voi osaltaan kasvattaa sekä teknistä että yhteiskunnallista haavoittuvuutta. Sähkö on vaikeampi varastoida kuin esimerkiksi öljy tai kaasu. Järjestelmä ei voi nojata siihen, että energiaa olisi valmiina varastoissa. Tämä tekee sähköverkosta keskeisen kriittisen infrastruktuurin osan, jonka haavoittuvuus ulottuu koko yhteiskuntaan.
Sotilasprofessori EVP Mika Hyytiäinen toi keskusteluun näkökulman varautumisesta. Hänen mukaansa kotitaloudet varautuvat hajautetusti omilla ratkaisuillaan ja Fingrid turvaa sähköjärjestelmän kokonaisuutta, mutta näiden väliin jää alue, jota ei juuri näy – ja juuri siinä voi piillä riski.
Hajautettu energiantuotanto nähtiin keskustelussa kaksijakoisena ilmiönä. Toisaalta hajautus voi lisätä resilienssiä, koska järjestelmä ei ole yhden tuotantolaitoksen varassa. Toisaalta se luo uudenlaisia haasteita järjestelmän hallinnalle, erityisesti jos älykkäät ohjausratkaisut ja paikalliset säätöjärjestelmät eivät toimi yhteensopivasti. Keskustelussa nousi esiin huoli niin sanotuista mustista laatikoista – järjestelmistä, joita ei voi helposti säätää, päivittää tai korjata, mutta jotka ovat silti kriittisiä kokonaisuuden toimivuudelle.
Yhtenä jakson keskeisistä viesteistä oli, että turvallisuus ei ole irrallinen energiasiirtymästä, vaan siihen olennaisesti kuuluva osa. Tarvitaan sekä paikallista tuotantoa että järjestelmä- ja varautumistasolla rakennettua kokonaisuutta. Sekä energiatekninen että sotilaallinen asiantuntemus painottivat monipuolisuutta: tulevaisuuden järjestelmä, joka koostuu erilaisista teknologioista, tuotantomalleista ja toimijoista, kestää häiriöitä paremmin kuin yksiin ratkaisuihin nojaava rakenne.
Keskustelu nosti esiin myös, että kriisit eivät aina heikennä järjestelmiä – ne voivat myös nopeuttaa kehitystä. Esimerkit Ukrainasta ja Baltiasta osoittavat, että oikeilla ratkaisuilla energiajärjestelmää voidaan tehdä toimintakykyiseksi ja joustavaksi myös poikkeustilanteissa. Olennainen kysymys ei ole vain se, miten energia tuotetaan, vaan miten koko järjestelmä toimii silloin, kun kaikki ei mene suunnitellusti.