[Kirjoittajan oma huomio: WEC Finland järjesti 3.6. debatin otsikon aiheesta. Referoin tässä kirjoituksessa tilaisuudessa käytyä keskustelua, mutta tulkinnat keskustelusta ovat omiani. Keskustelussa oli mukana professori Hannu Ilvesniemi Luonnonvarakeskukesta, erikoistutkija Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta sekä toimitusjohtaja Harri Laurikka Bioenergia ry:stä. WEC:n Keskustelussa paneuduttiin erityisesti puupohjaisen biomassan ominaisuuksiin.
Keskustelua sivusta tarkkailevaa sekoittaa entisestään asian moniulotteisuus ja termistön paljous – on oksaa, kantoa, kuorta, kaarnaa, ensiharvennusta, ensimmäisen, toisen ja kolmannen sukupolven polttoaineita. On nestemäisiä polttoaineita, metsähaketta, pellettiä ja jätepohjaista bioenergiaa. Kaikki bioenergia on määritelmän mukaisesti uusiutuvaa, mutta kaikki uusiutuva ei puolestaan ole päästötöntä. Yleistermi ”bioenergia” onkin tämän keskustelun yhteydessä lähinnä harhaanjohtava.
Otetaan esimerkki: Vaikka kannot ja oksat ovat käytännössä samaa tavaraa, niiden kyky sitoa hiiltä ja toimia siten ”hiilinieluina”, vaihtelee huomattavasti. Metsään jätetyn kannon lahoaminen (vapauttaa hiiltä CO2:na kuten ”normaali” palaminen) kestää vuosikymmeniä, kun oksien kohdalla sama prosessi kestää vain murto-osan siitä.]
_____
Suomessa on keskusteltu viime aikoina siitä, että bioenergian ilmastohyödyt olisivatkin selvästi oletettua pienempiä. Pahimmassa tapauksessa fossiilisten polttoaineiden korvaaminen bioenergialla jopa lisäisi päästöjä. Energia-alan toimijat ja poliitikot ovat syystäkin ihmeissään – mitä tämän kaiken keskellä pitäisi ajatella. Onko puun ja muun bioenergian käyttöön vahvasti nojaava energiastrategiamme sittenkin valtava riski?
On hyvä aloittaa lähtöoletuksista sekä asioista, joista ollaan samaa mieltä. Puhujat olivat yksimielisiä ainakin seuraavista asioista.
- Ilmastonmuutoksen taustalla on fossiilisten polttoaineiden käyttö, ei bioenergia.
2. Kaikesta polttamisesta syntyy päästöjä (puun poltossa vapautuu itse asiassa enemmän hiilidioksidia kuin hiiltä poltettaessa)
3. Suomen metsät ovat merkittävä ja yhä kasvava hiilinielu – nettokasvu on vuositasolla n. 40 miljoonaa kuutiota
4. Metsien käytön ilmastovaikutusta kannattaa ensisijaisesti tarkastella metsän hiilivarastoa seuraamalla. Siten voimalaitoksen piipun päästä tulevaa päästöä ei enää tarvitse huomioida, koska se olisi tuplalaskentaa.
Metsänhoito, metsän vaihtoehtoinen käyttö ja aikamääreet herättivät keskustelua
Professori Ilvesniemi totesi (kuva alla), että suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen metsänhoidon ansiosta Suomen metsät kasvavat nykyisin enemmän (tilavuutena mitattuna) kuin koskaan aiemmin siitäkin huolimatta, että puun käyttö on kasvanut. Ilvesniemen mukaan metsän aktiivinen hoito on avainasemassa hiilinielujen kasvattamisessa. Tässä yhteydessä metsävaroja tulee myös hyödyntää.
Siten Suomi voi vähentää metsäenergian avulla päästöjä jos sillä korvataan fossiilisia polttoaineita. Ilvesniemi tosin totesi, että monissa maailman kolkissa metsänhoito on huomattavasti heikommissa kantimissa. Hän suosittelikin suomalaisen metsänhoidon osaamista myytäväksi maailmalle metsäkatoa torjumaan (ja hiilinieluja kasvattamaan).
SYKE:n Soimakallio sen sijaan totesi, että päästäksemme Pariisin sopimuksen tavoitteisiin, tarvitaan fossiilisista polttoaineista luopumisen lisäksi kasvavia hiilinieluja. Soimakallion mukaan puun päästövaikutus hyödyttää ilmastotalkoissa vasta vuosikymmenten päästä (kuva alla). Soimakallion mukaan Pariisissa sovitut tavoitteet eivät ole saavutettavissa metsäenergian kaltaisilla ”tehottomilla” päästöjenvähennyskeinolla. Lisäksi metsien hakkuut yksiselitteisesti pienentävät hiilinielujen kokoa.
Soimakallion mukaan fossiilisten polttoaineiden korvaamisen seurauksena mahdollisesti tapahtuva ”rebound-ilmiö” (energiankulutus kasvaa, kun tarjolla on entistä enemmän ja halpaa energiaa) on erityisen ongelmallinen bioenergian tapauksessa jos sen käyttö ei syrjäytä vaan ainoastaan siirtää fossiilisten polttoaineiden käyttöä muualle ja johtaisi yksinkertaistaen ”tuplapäästöihin” lyhyellä aikavälillä.
Soimakallio ei siis esittänyt, että bioenergian avulla ei voisi leikata päästöjä, mutta totesi päästönvähennysten olevan ehdollisia. Lisäksi hän piti kestämättömänä bioenergian kategorista kohtelua ”nollapäästöisenä”.
Bioenergia ry:n Harri Laurikka totesi, että IPCC:n mukaan fossiilisista on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti ja päästöt ja nielut saatava tasapainoon. Bioenergia on IPCC:n mukaan tärkeä ja luotettava hillintäkeino ja tästä on olemassa keskimääräinen yksimielisyys. Jos bioenergian saatavuutta jouduttaisiin rajoittamaan, saattaisivat hillintäkustannukset kasvaa jopa 60 prosenttia.
Laurikan mukaan bioenergian merkitys osana EU:n energiapalettia unohtuu aivan liian usein. Huolimatta tuuli- ja aurinkoenergian nopeasta kasvusta, bioenergian osuus kaikesta EU:n käyttämästä uusiutuvasta energiasta yli puolet on bioenergiaa.
Lisäksi, on varsin harvinaista, että kokonaisia puita käytettäisiin ainoastaan energiaksi – useimmiten puulle on arvokkaampaakin käyttöä ja energiantuotantoon päätyy muuhun käyttöön kuten selluksi, paperiksi tai sahatavaraksi kelpaamattomat osat. Laurikan mukaan metsäenergia on vain yksi osa Suomen energiastrategiaa ja kukaan ei ole ehdottamassa Suomen (saati globaalin) energiatarpeen tyydyttämistä pelkällä bioenergialla.
Lopuksi
Bioenergian poliittinen tulevaisuus tullaan todennäköisesti ratkaisemaan Suomea suuremmissa pöydissä. On Suomen kannalta kriittistä, että noissa pöydissä ymmärretään mitä kestävällä metsätaloudella tarkoitetaan. Meidän on kyettävä kertomaan oma tarinamme selkeästi, ettei kyseisiä päätöksiä tehdessä vedetä yhtäläisyysmerkkejä metsäenergian ja Amazonin sademetsissä tapahtuvien hallitsemattomien hakkuiden välille.
Optimisti minussa näkee metsän kestävälle käytölle olevan jatkossakin hyvät edellytykset – markkinat ohjatkoon puun kulloinkin sopivimpaan käyttöön ja näyttäköön mitä se biotalous lopulta tarkoittaa. Samaan aikaan sisäinen pessimistini varautuu siihen, että bioenergian kohtelu ”nollapäästöisenä” on tulossa tiensä päähän. Halusimme sitä täällä Suomessa tai emme.