Pienet ja rauhalliset maat ovat harvoin kansainvälisen median kiinnostuksen kohteena. Poikkeuksen muodostaa suuret tragediat sekä otsikkoon mahtuvat, kansainvälistä merkitystä sisältävät uutiset – kuten kivihiilen käytön kieltäminen 2030 mennessä. Öljynkäytön puolittaminen ei maailman aviiseja hetkauta, vaikka se on hallituksen uunituoreen energia- ja ilmastostrategian ylivoimaisesti haastavin tavoite. Mm. Reuters, Huffington post ja New Scientist keskittyivät uutisissaan juuri hiilestä luopumiseen.
En ole innokas itseruoskinnan ystävä, mutta en enää ihmettele miksi suomalaisten markkinointiosaamista parjataan niin usein. Energiastrategiaa esitellyt pääministeri Sipilä totesi Suomen luopuvan ”hiilenmustasta energiapolitiikasta” ja elinkeinoministeri Rehn ilmoitti intoa säteillen suomalaisen ”energiakäänteen” alkaneen.
Haukkumalla tähänastista politiikkaa hiilenmustaksi ja lainaamalla energiakäänne-termi Saksasta voisi kuvitella, että näillä päätöksillä korjataan aiempia epäonnistumisia. Tosiasiassa kivihiilikielto on ylipäätään mahdollinen tähänastisen määrätietoisen politiikan johdosta. Hiilen energiakäyttö on ollut laskevalla trendillä jo vuosia.
Suomella ei ole mielestäni mitään hävettävää 2000-luvun aikana harjoitetusta energiapolitiikasta. Energiasektorin päästöt ovat laskeneet tasaisesti (kuva) ja olemme uusiutuvissa EU:n kakkonen. Energian hinnat ovat (bensaa lukuun ottamatta) alhaisimpien joukossa EU:ssa ja toimitusvarmuudesta valitetaan vain syysmyrskyjen iskiessä. Hyvin pian Suomi voi kertoa miten sähköntuotanto on mahdollista dekarbonisoida käytännössä kokonaan ilman suuria vesivoimaresursseja tai massiivista valtiojohtoista ydinvoimaohjelmaa.
Kun Suomi nyt kiinnostaa maailmalla, kaikessa hiljaisuudessa edennyttä energiamurrostamme tulisi esitellä ylpeänä ja hymyssä suin. Ei ole sattumaa, että Tanskaa pidetään maailmalla edelläkävijänä energia- ja ilmastoasioissa – he ovat osanneet ulosmitata mahdollisuudet itsensä myymisessä. Sellaisissa, jota Suomellekin nyt tarjotaan , jahka isommatkin uutistalot hallituksen linjauksesta innostuvat.
Kohkaan tästä asiasta siksi, että mahdollisuus imagomarkkinointiin on ainoa hyvä perustelu kivihiilestä luopumiselle. Päästökaupan piirissä tuo mielivaltainen kieltopäivämäärä (1.1.2030?) ei esimerkiksi vähennä EU:n kokonaispäästöjä ja nostanee lämmityskustannuksia muutamassa suuremmassa kaupungissa.
Nyt on mahdollisuus markkinoida Suomea sellaisena energia-alan edelläkävijänä, kun se todellisuudessa on. Ymmärrän tietysti ministereiden tarpeen korostaa juuri tämän päätöksen merkitystä, mutta toivon kaikkia ulkomaailmaan viestitteleviä ministereitä, kansanedustajia, virkamiehiä ja muita viskaaleja muistuttamaan, että tämä on pitkän ja johdonmukaisen työn tulos, ei mikään uusi käänne aiemmin hiilenmustalle politiikalle.
Ehkäpä saamme sen huomion pysymään Suomessa hetken verran pidempään.