Julkaistu: 12.8.2016
Aihepiiri: Blogi
[Alla julkaistu teos on toinen WEC Finlandin opiskelijoille tarkoitetun energia-aiheisen mediakilpailun voittajista.]
Jos maapallon päiväntasaajan ympäri on sidottu vyö, paljonko lisäpituutta vyölle tarvitaan, jos vyötä nostetaan metrillä joka puolelta? Mitä kautta lähtisit ratkaisemaan ongelmaa?
Jos ensimmäinen ajatuksesi on googlata maapallon ympärysmitta ja halkaisija ja muistella geometrian laskusääntöjä yläasteelta, kuulut enemmistöön, joka ratkaisee ongelman pidemmän kautta – mutta toisinaan ongelman yksinkertaistaminen auttaa pääsemään vastaukseen nopeammin. Jos ajattelee ensin häviävän pientä palloa ja ja lähtee pikkuhiljaa kasvattamaan pallon kokoa huomaa, ettei ympärysmitalla ole vaikutusta vastaukseen – missä tahansa ympyrässä säteen kasvattaminen metrillä kasvattaa ympärysmittaa kertoimella 2π eli noin 6,28 metriä.
Jos pohjoisen ja kylmän kaupungin, kuten Helsingin, energiantuotannon ja sitä kautta ilmastokuormituksen yksinkertaistaa äärimmilleen, se menee suunnilleen näin: Helen vastaa kaukolämmön kysyntään polttamalla hiiltä ja maakaasua yhteistuotantolaitoksilla ja myy arvokkaana sivutuotteena syntyvän sähkön sinne, missä sitä ikinä käytetäänkään. Kun kaukolämmöllä ei ole kysyntää, sähkö ostetaan jostain muualta.
Kun mietitään ratkaisuja energian tuotannon ilmastopäästöjen pienentämiseen, pitäisi ratkaisuja etsiä nimenomaan kestävistä lämmöntuotantojärjestelmistä. Pelkästään sähkön tuottaminen uusiutuvan energian avulla ei jätä yhtäkään hiilikiloa polttamatta, vaikka se laskennallista hiilijalanjälkeä pienentääkin.
Minkälaisilla ratkaisuilla sitten voisi siirtyä kohti hiilineutraalia Helsinkiä? Taajama-alueilla voisi kokeilla aurinkolämpöä Kanadalaisen Drake Landing Solar Communityn esimerkkiä seuraten. St1:n Deep Heat –projektia, joka valmistuessaan lasketaan tuottavan 10% Espoon kaukolämmön tarpeesta päästöttömällä geotermisellä energialla on syytä seurata. Uudisrakentamisen ja remonttien yhteydessä eristykseen on panostettava. Lämpöpumput, lämmön talteenotto ja ilmastoinnin ja lämmityksen yhdistäminen ovat jo osoittautuneet hyötysuhteeltaan tehokkaiksi menetelmiksi. Ydinvoiman hukkalämmön hyödyntämisestä kaukolämpönä on voitava keskustella. Myös biomassan, pellettien, puunjalostuksen sivuvirtojen ja jätteiden polttoa energiaksi on tarkasteltava.
Mikään näistä ratkaisuista tuskin tulee yksinään korvaamaan fossiilisia polttoaineita lämmön lähteenä. Tärkeää olisikin pyrkiä asteittain siirtymään joustavaan infrastruktuuriin, jossa esimerkiksi kaukolämpöverkkoon liitettyjen aurinkokeräimien tuottama lämpö varastoituu samoihin porakaivokomplekseihin, joista tuotetaan geotermistä lämpöä. Visioita on monia, ja siksi tutkimusta ja selvitystä kaivataan enemmän.
Lämmityksen lisäksi pitää tietysti miettiä myös teollisuuden ja kotitalouksien sähkönkulutusta, liikenteen päästöjä ja vastuullista metsäpolitiikkaa. Kaupunkiympäristössä lämmityksen uudistaminen on kuitenkin ensisijaista, eikä merkittäviä päästövähennyksiä tule tapahtumaan, jos keskitytään pelkästään sähköön.
Antti Reunanen
Metropolia Ammattikorkeakoulu
Bachelor’s Degree in Environmental Engineering