Itämerellä tuulee, mutta siirtoyhteydet puuttuvat – Baltic Sea Conferencessa esiteltiin merituulivoiman tulevaisuutta

Energiaomavaraisuuden tavoite on noussut keskeiseksi teemaksi EU:ssa Ukrainan sodan alettua. Yksi mahdollinen ja toistaiseksi heikosti hyödynnetty keino lisätä omavaraisuutta olisi kehittää merituulivoimaa Itämeren alueella. Merituulivoimapotentiaalin hyödyntäminen vaatisi alueen mailta teknologisesti korkeatasoista silmukkaverkkoa, lupaprosessien sujuvoittamista ja ennen kaikkea rakentavaa yhteistyötä, kävi ilmi Berliinissä syyskuun puolivälissä järjestetyssä Baltic Sea Conferencessa.

Merituulivoima on nosteessa. Elokuun lopussa Itämeren alueen maat Venäjää lukuun ottamatta allekirjoittivat Marienborgin julistuksen, jolla allekirjoittajamaat sopivat seitsenkertaistavansa Itämeren tuulivoimakapasiteetin vuoteen 2030 mennessä.

EU on aiemmin ilmoittanut tavoitteekseen saada yhteensä 300 GW merituulivoimakapasiteettia vuoteen 2050 mennessä. Esimerkiksi Pohjanmerellä on asennettua merituulivoimaa nyt 150 GW:n edestä, Itämeren alueella vain 2,8 GW:n edestä.  Julistuksen mukaan Itämeren potentiaalinen kapasiteetti on 93GW. Näin ollen julistuksesssa asetettu tavoite on vain viidesosa Itämeren ennakoidusta tuulivoimasta.

Merituulivoima tarvitsee hyvät siirtoyhteydet

Välimatkat merituulivoimaloiden välillä ovat usein pitkiä. Vastaavasti etäisyys lähimpään kantaverkon liityntäpisteeseen saattaa olla kymmenien tai satojen kilometrien päässä. Silmukkaverkon avulla merellä olevat voimalat yhdistetään sekä toisiinsa mutta myös alueella oleviin kantaverkkoihin. Tällä tavoin verkko siirtäisi sähköä sinne, missä kysyntä on korkea mutta tarjonta vähäinen. Pitkien siirtoetäisyyksien ja suurien siirtovolyymien vuoksi Itämeren alueelle parhaiten sopisi KU Leuvenin apulaisprofessori Dirk Van Hertemin mukaan korkeajännitteinen tasavirtaverkko (HVDC).

Patrick Greichenin mukaan Marienborgin julistuksessa asetettu tavoite on mahdollinen, mutta se vaatii valtavia investointeja ripeästi. Greichen työskentelee Saksan talousministeriössä valtiosihteerinä ja tuntee saksalaisen teollisuuden ahdingon venäläisen halvan energian tulon päätyttyä. Greichen uskookin merituulivoiman olevan mahdollisuus ylläpitää ja kehittää eurooppalaista teollisuutta.

Pitkäjänteinen politiikka tukee investointeja

Fyysisen infran ohella merituulivoimapotentiaalin käyttäminen edellyttää poliittishallinnollisien solmujen avaamista. Eesti Energian toimitusjohtaja Hando Sutterin mielestä Itämeren alueen maiden populistiset ja sisäänpäinkääntyneet poliittiset voimat hankaloittavat yhteishankkeita. Uusiutuvan energian tuotanto ei kuitenkaan ole nollasummapeliä, vaan  yhteisestä infrasta ja sen myötä lisäkapasiteetista hyötyy jokainen mukana oleva maa ja alue.

Miljardiluokan investointi alueen kantaverkkoyhtiöiltä edellyttää keskinäisluottamuksen lisäksi poliittista vakautta. Investointien toteutuminen kestää pitkään, joten äkillisten poliittisten muutosten mahdollisuus heikentää yhtiöiden halua olla mukana. Ennustettavan politiikan lisäksi konferenssin puhujat toivoivat selkeää regulaatiota merituulivoimalle ja erityisesti hybridimallisille verkoille.

Luvitusprosessit ovat yhä vihreän siirtymän pullonkaula

Silmukkaverkon suunnitteleminen ja toteuttaminen on hidasta. Monivuotisen prosessin aikana sekä verkko- että voimalateknologia ehtii kehittyä. Tämän vuoksi luvituksen pitäisi mahdollistaa investoinnissa käytettävän teknologian vaihtaminen kehityksen edetessä. Tällä tavoin saavutetaan paras kustannustehokkuus.

Viron kantaverkkoyhtiö Eleringin toimitusjohtaja Taavi Veskimägi toivoi muiden aihetta käsittelevän paneelin puhujien joukossa vauhtia luvitusprosesseihin. Regulaatiomuutosten ohella luvitusta voitaisiin jouduttaa lisäämällä työntekijöitä kansallisiin sekä alueellisiin hallintoportaisiin. Tällä hetkellä luvitusprosessien hitaus muodostaa selkeän pullonkaulan energiatransition etenemisessä.

Mallia Pohjanmeren alueen kehityksestä

Merituulivoiman lisääminen Itämeren alueelle on mahdollista, mutta se edellyttää useiden toimijoiden aktiivisuutta sekä yhdessä että erikseen. Baltic Sea Conferencen keskusteluissa viitattiin jatkuvasti Pohjanmeren alueen positiiviseen ja verrattain nopeaan kehitykseen uusiutuvan energian alalla.

Toistaiseksi tehdyt yksittäiset projektit Itämerellä ovat antaneet positiivista osviittaa tulevasta. Esimerkiksi Saksan ja Tanskan välillä oleva Kriegers Flak yhdistää kolme voimalaa hybridimallisen silmukkaverkon avulla. Kriegers Flakin kaltaisien projektien on huomattu tuottavan vähemmän haittaa meriympäristölle, sillä kahta tarkoitusta samanaikaisesti palvelevan silmukkaverkon vuoksi ympäristöä tarvitsee muokata vähemmän.

Kriegers Flakin pioneeriprojekti on osoittanut, että Itämeren alueella voidaan saavuttaa samanlaisia kehityskulkuja kuin Pohjanmerellä. Mikäli alueen maat mielivät saada merituulivoiman valtavan potentiaalin käyttöönsä, tulee regulaation ja luvituksen kehittyä suopeasti teknologisten harppausten kanssa, aikaa tuhlaamatta.

50hertzin ja Weltenergierat Deutschlandin  järjestämään Baltic Sea Conferenceen osallistuivat yhdistyksen toiminnanjohtaja Vesa Vuolle ja puheenjohtaja Herkko Plit.

Tykkäsitkö jutusta? Tilaa uutiskirjeemme täällä ja pysyt ajan tasalla siitä, mitä yhdistyksessä tapahtuu.