Yhdysvalloissa uskotaan aurinkoon

Terveiset harmaasta ja sateisesta USA:sta!

Olin viime viikolla vierailemassa Cornellin yliopistolla Ithacassa (NY). Osallistuin siellä debattiin ydinvoiman roolista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Paikalliset halusivat keskusteluun mukaan suomalaisen, koska maailmalla ollaan erittäin kiinnostuneita Suomen ydinvoimasektorin kehityksestä. Suomen tilanne ydinvoiman suhteen on kieltämättä varsin poikkeuksellinen – pieni maa rakentaa samanaikaisesti jopa kahta uutta voimalaitosta sekä käytetyn polttoaineen loppusijoitustilaa. Näkökulmasta riippuen, täältä löytyy myös vähemmän mairittelevia esimerkkejä. 

Keskustelukumppaninani oli Daniel Kammen, (kuulemani mukaan) 53-sivuisen CV:n omaava Berkeleyn yliopiston professori, joka oli voittamassa rauhannobelia IPCC:n leivissä vuonna 2007.

Minä edustin keskustelussa kaiketi sitä konservatiivista kantaa, että ydinvoimaa tullaan tarvitsemaan, mikäli päästöjä halutaan tosissaan hillitä. Professori Kammen oli puolestaan vakuuttunut, että ydinvoimaan liittyvät ongelmat ja riskit ovat liian suuria, että kyseisellä teknologialla olisi mahdollista leikata päästöjä riittävästi seuraavan 40 vuoden aikana. Hän tosin sanoi, että ydinvoima saattaa olla jälleen houkutteleva vaihtoehto lähempänä tämän vuosisadan loppua. Itsekin tosin myönsin, ettei ydinvoimakaan voi olla mikään itseisarvo.

Sanoisin, että Professori Kammenin erittäin rautainen asiantuntemus ja lievä kotikenttäetu toivat hänelle maltillisen pistevoiton väittelyssämme. Keskustelumme summeeraamisen sijaan haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota muihin asioihin, joita panin merkille vierailuni aikana.


Maailmankuvaa avartamaan

Olen tottunut suomessakin siihen, että harvempi keskivertoihminen varsinaisesti innostuu ydinvoimasta, mutta liberaalista kulttuuristaan tunnetun Cornellin opiskelijoiden ja henkilökunnan suhtautuminen oli siihen nähden jopa yllättävän nuivaa (kohteliaita he toki olivat!).

Kun kyselin, että miten vaihtelevan uusiutuvan tuotannon (aurinko, tuuli..) haasteet hoidetaan – vastauksena oli säännönmukaisesti aurinkoenergian ja energiavarastojen yhteispanos. Tuulivoimakin loisti keskusteluissa poissaolollaan (ehkä tarkoituksettomasti). Elon Musk ja kumppanit ovat selvästi saaneet innostuksen tarttumaan maanmiehiinsä.

Toki Suomessakin suhtaudutaan erittäin myönteisesti aurinkoenergian mahdollisuuksiin, mutta meilläpäin talvi ja pimeys taitavat herättää suurempaa kunnioitusta kuin rapakon takana.

Pidän itsekin aurinkoenergian mahdollisuuksia globaalilla tasolla lupaavina, mutta oli erikoista havaita ettei aurinkoenergian ja energian varastoinnin läpimurtoihin liittyviä lähtöoletuksia kyseenalaistettu sen kummemmin. Mietin kyllä itsekin, että milloin viimeksi olin tarkastellut omia lähtöoletuksiani.

Ihmisten maailmankuvat ovat keskimäärin varsin eheitä ja täydennämme niitä ihan loogisella tavalla sitä mukaa, kun näkemyksiämme tukevia todisteita kasaantuu.

En voinut välttyä ajatukselta, että tässä meillä on kaksi eheää maailmankuvaa jotka eivät voi olla oikeassa yhtä aikaa. Ehkäpä meidän pitäisi tarkastella ajatusmaailmamme perustuksia säännöllisin väliajoin. Parhaiten sellaiseen itsetutkiskeluun sopii matka epämukavuusalueelle – ystävällisten ihmisten pariin, jotka ovat lähtökohtaisesti eri mieltä kanssasi. Tervemenoa!

 

P.S. Voit vetää johtopäätökset oman itsetukiskeluni tuloksista otsikon sanavalintojen perusteella.

Disclaimer: Otokseni USA:n asenneilmapiiristä on eittämättä onneton.

Yksi vastaus artikkeliin “Yhdysvalloissa uskotaan aurinkoon”

  1. Myönnän terveen myönteisen ydinvoiman vastaisen kantani. Mm. ydinvoiman haitallisin päästö on ainakin vielä, nykyihmisen jaksoon verrattuna lähes ikuinen taustasäteilyä ärhäkämmin säteilevä korkea-aktiivinen polttoainejäte.

    Ydinvoiman hankaluus on myös sen vaatima vara- ja lisävoiman tarve, jolloin ydinvoiman yksiköiden massiivisuus nielee vesivoiman reserviä, jonka tulisi olla muiden uusiutuvien käytettävissä.

    Toinen ydinvoiman jäykkyys ja kahle on sen vaatima massiivinen verkko, kun uusiutuville olisi riittäviä mm. raideliikenteen tarvitsemat alueellisemmat verkot.

    Uusiutuvat energiajärjestelmät tulisi ensisijaisesti kehittää pian laajemmista jakeluverkoista ja niiden kustannuksista vapaiksi, joten jakeluverkkojen kustannusten tulisi kaatua ydinvoimailun niskaan.

    Tällä luulisi olevan merkitystä siinä vaiheessa kun mm. Olkiluoto 3. saastutuslupaa harkitaan?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *