Erityisen vaikeaa on tulevaisuuden ennustaminen

Siivosin jonkin aikaa sitten työpisteeni hyllyjä, kun käsiini osui mielenkiintoinen julkaisu. Meinasin aluksi heittää kellastuneen kirjasen pois kunnes kiinnitin huomiota teoksen otsikkoon. World Energy Councilin energiaskenaarioita vuodelta 1978! Kaivoin opuksen ennusteet esille ja syötin luvut Exceliin – rinnalle asetin IEA:n julkaisusta toteutuneet luvut. Ennusteen ja toteuman ero oli hämmentävä.

Maailman energiankulutuksen ennakoitiin kaksinkertaistuvan siitä miten se todellisuudessa kasvoi. Öljyn tuotantohuipun ennakoiminen energiakriisien vuosikymmenellä ei yllättänyt ja ydinvoiman huima kasvu oli varmaankin perusteltua ajan teknologiahybriksen vallitessa.

WEC skenaario 1978
WEC skenaario 1978

 

IEA WEO 2012
IEA WEO 2012

Ennusteita uudelleen tutkaillessani tuli väistämättä mieleen hieman ansaitsematon arvostelu, jota kansainvälinen energiajärjestö IEA on saanut osakseen, kun se ei ole onnistunut ennakoimaan uusiutuvan energian nopeaa kasvua.


Nöyryyttä viivojen vetämiseen – vallankumous on ovella

Sveitsin Davosin Talousfoorumiin kerääntyy vuosittain suuri joukko maailman eliittiä pohtimaan ajankohtaisia globaaleja kysymyksiä ja haasteita. Tänä vuonna yhtenä keskeisenä aiheena oli neljäs teollinen vallankumous. (Alla näppärä historiikki, niille, jotka eivät lonkalta muista mitä ne aiemmat vallankumoukset olivat.)

Neljäs teollinen vallankumous

 

Terminä neljäs teollinen vallankumous ei ole erityisen tunnettu, mutta sen ilmiöistä keskustellaan jo lähes päivittäin. Esimerkiksi robottiautot, asioiden internet ja 3D-tulostaminen tulevat aikanaan mullistamaan useimpia yhteiskunnan osa-alueita. Kokonaisia toimialoja tulee syntymään ja tuhoutumaan ennennäkemättömän vauhdikkaan luovan tuhon mullistuksissa.

Energia-ala tulee kokemaan muutoksessa oman osansa, mutta se on myös entistä kriittisemmässä asemassa (kuten vaikkapa korkea koulutustaso), kun tulevaisuuden voittajia haetaan. Esimerkiksi tietoliikenneala kuluttaa tällä hetkellä yli 10 prosenttia koko maailman sähköstä. Tuon määrän ennakoidaan kasvavan kuusitoistakertaiseksi seuraavan kahden vuosikymmenen aikana. (Täytyy tässä välissä myöntää, että hymähdin hieman, kun luin tuon arvion tarkkuuden).  Big data tarvitsee tuekseen big data centereitä, tuttavallisemmin konesaleja.

Konesalit ovat tietyssä mielessä valtavia sähkövastuksia (mieti kuinka paljon yksin oma tietokoneesi lämmittää sisäilmaa) joiden hukkalämpöä hyödynnetään jossain määrin jo nyt. Tilanne saattaa olla toinen tulevaisuudessa – ehkä kaukolämpöverkko hyödyntää pienten ja suurten datakeskusten hukkalämmön ja kerää sen talteen vähentäen tarvetta erilliselle lämmöntuotannolle. Kuka tietää!

Energia-alan tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa eri tuotantomuodot saavat mielestäni tarpeettoman suuren huomion. Aivan yhtä tärkeää on pohtia myös erilaisia uusia (ja vanhoja) energiankulutuksen muotoja. Muutoin tulevaisuudenkuvastamme puuttuu puolikas.

– Lauri Muranen, WEC Finland