WEC Finlandin blogissa käsitellään ajankohtaisia kotimaisia ja kansainvälisiä energia-alan asioita.

Tilaa blogikirjoitukset sähköpostiisi.

Blogitausta

Blogi:

Ovatko teollisuuden energiatuet pragmaattista ympäristöpolitiikkaa?

[WEC Vierasblogi: Jutun kirjoittaja on Janne M. Korhonen. Janne on jatko-opiskelija Aalto-yliopistossa ja energia- ja ympäristöaiheista kirjoittava tietokirjailija. Hänen väitöskirjansa rajoitteiden ja niukkuuksien synnystä ja niiden vaikutuksista tekniikan kehittymiseen on lähdössä esitarkastukseen marraskuussa 2016.]

 
Politiikka on mahdollisuuksien taidetta, kuuluu tunnettu sanonta. Tästä syystä teollisuuden energiatukien merkitys ympäristöpolitiikan kannalta on pieni ja kokonaisuutena vaikutukset voivat olla jopa positiivisia, vaikka teoriassa ne kannustavatkin teollisuutta käyttämään enemmän energiaa. Jatka lukemista

Brittihallitus päättää edetä Hinkley Point-ydinvoimalan kanssa

Euroopassa ei taida olla yhtäkään ydinvoimalaitoshanketta, jonka eteneminen ei olisi syystä tai toisesta ollut hieman tahmeaa. Sama tarina pätee myös Brittien Hinkley Point C (HPC) laitokseen, jonka rakentamista ryhdyttiin kaavailemaan toden teolla kymmenisen vuotta sitten, kun Tony Blairin hallitus otti ydinvoiman osaksi työkalupakkiaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Briteissä oli 2010-luvun taitteessa vahva konsensus siitä, että kaikkia keinoja (ml. ydinvoimaa) tarvitaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. 2010 pääministeriksi noussut David Cameron ei siten muuttanut oleellisesti maan energiapolitiikan linjaa eikä edes Fukushiman onnettomuus hillinnyt Brittien rakentamisintoa vaikka se viivästytti HPC-hanketta muutamalla vuodella.

Turvallisuushuolia suuremmaksi esteeksi uudelle laitokselle oli tulla sen hinnasta. Britit päättivät kuitenkin olla keskivertoeurooppalaisia johdonmukaisempia ja loivat tukijärjestelmän kaikelle vähäpäästöiselle tuotannolle – syöttötariffin piiriin pääsi mukaan aurinkosähkön ja tuulivoiman lisäksi myös uudet ydinvoimalaitokset. Uusien ydinvoimalaitosten ns. takuuhinta (strike price) asetettiin 92,5 puntaan (reilusti yli sata euroa) megawattitunnilta, vain hieman alle maatuulivoiman takuuhinnan (kuva alla).

Tariffihinnat UK:ssa

HPC-hankkeen eteneminen pysähtyi hintasovusta huolimatta, kun hankkeen vastustajat syyttivät Britanniaa valtiontukisääntöjen rikkomisesta – muutaman vuoden selvitys päätyi tulokseen, ettei kyseessä ole laiton valtion tuki ja hanke sai jatkaa.

Komission päätöksen jälkeen itse omistaja (ranskalainen EDF) epäröi päätöstään investoida miljardihankkeeseen, kunnes EDF:n hallitus tänä vuonna päätti vihdoin edetä hankkeen kanssa.

HPC:n tie oli kuitenkin nousta jälleen pystyyn, kun Britit päättivät kesäkuisessa äänestyksessä erota EU-jäsenyydestä. EU-jäsenyyden puolesta kampanjoinut pääministeri David Cameron erosi pääministerin paikalta ja hänen tilalleen nousi sisäministerinä kannuksensa hankkinut Theresa May. Pääministeri May, ei kaiketi pitänyt HPC:tä erityisen hienona hankkeena valtion varjojen käytön näkökulmasta ja puhalsi pelin poikki heinäkuussa.

Jotkut pitivät aikalisä-päätöstä keinona saada EU-erossa parempi kohtelu ranskalaisilta, mutta se hermostutti HPC-hankkeessa vähemmistöosakkaana toimivat kiinalaiset. Ojasta allikkoon.

Vihdoin tänä aamuna Brittihallitus ilmoitti, että hanke voi sittenkin edetä. Uutena ehtona suurille energia ja infrahankkeille, ml. uusille ydinvoimahankkeille, on valtion suora osallisuus niissä. Tavoitteena osallistumisella on, että suurten infrahankkeiden yhteydessä ei voisi tapahtua omistajavaihdoksia ilman, että hallitus tietäisi siitä.

Näyttää siltä, että hanke etenee lopulta jopa rakentamisvaiheeseen.

Hevosenlannasta lämpöä

[Alla julkaistu teos on toinen WEC Finlandin opiskelijoille tarkoitetun energia-aiheisen mediakilpailun voittajista.]

Hevosenlannasta lämpöä-opetustaulu. 42 cm x 60 cm. Siirtokuva ja akryyli paperille.

Horsepower

”Muutaman hevosen vuotuinen lannan energiamäärä vastaa yhden omakotitalon lämpöenergian vuosikulutusta. Hevosenlannan polttamisessa kytee kestävä lämpöenergiabisnes.”
Reetta Haapasalo
25 vuotta
Turun Ammattikorkeakoulu, energia- ja ympäristötekniikka

Voiko bioenergialla vähentää kasvihuonekaasupäästöjä?

[Kirjoittajan oma huomio: WEC Finland järjesti 3.6. debatin otsikon aiheesta. Referoin tässä kirjoituksessa tilaisuudessa käytyä keskustelua, mutta tulkinnat keskustelusta ovat omiani. Keskustelussa oli mukana professori Hannu Ilvesniemi Luonnonvarakeskukesta, erikoistutkija Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta sekä toimitusjohtaja Harri Laurikka Bioenergia ry:stä. WEC:n Keskustelussa paneuduttiin erityisesti puupohjaisen biomassan ominaisuuksiin.

Keskustelua sivusta tarkkailevaa sekoittaa entisestään asian moniulotteisuus ja termistön paljous – on oksaa, kantoa, kuorta, kaarnaa, ensiharvennusta, ensimmäisen, toisen ja kolmannen sukupolven polttoaineita. On nestemäisiä polttoaineita, metsähaketta, pellettiä ja jätepohjaista bioenergiaa. Kaikki bioenergia on määritelmän mukaisesti uusiutuvaa, mutta kaikki uusiutuva ei puolestaan ole päästötöntä. Yleistermi ”bioenergia” onkin tämän keskustelun yhteydessä lähinnä harhaanjohtava.

Otetaan esimerkki: Vaikka kannot ja oksat ovat käytännössä samaa tavaraa, niiden kyky sitoa hiiltä ja toimia siten ”hiilinieluina”, vaihtelee huomattavasti. Metsään jätetyn kannon lahoaminen (vapauttaa hiiltä CO2:na kuten ”normaali” palaminen) kestää vuosikymmeniä, kun oksien kohdalla sama prosessi kestää vain murto-osan siitä.]

_____

Suomessa on keskusteltu viime aikoina siitä, että bioenergian ilmastohyödyt olisivatkin selvästi oletettua pienempiä.  Pahimmassa tapauksessa fossiilisten polttoaineiden korvaaminen bioenergialla jopa lisäisi päästöjä. Energia-alan toimijat ja poliitikot ovat syystäkin ihmeissään – mitä tämän kaiken keskellä pitäisi ajatella. Onko puun ja muun bioenergian käyttöön vahvasti nojaava energiastrategiamme sittenkin valtava riski?

On hyvä aloittaa lähtöoletuksista sekä asioista, joista ollaan samaa mieltä. Puhujat olivat yksimielisiä ainakin seuraavista asioista.

  1. Ilmastonmuutoksen taustalla on fossiilisten polttoaineiden käyttö, ei bioenergia.
    2. Kaikesta polttamisesta syntyy päästöjä (puun poltossa vapautuu itse asiassa enemmän hiilidioksidia kuin hiiltä poltettaessa)
    3. Suomen metsät ovat merkittävä ja yhä kasvava hiilinielu – nettokasvu on vuositasolla n. 40 miljoonaa kuutiota
    4. Metsien käytön ilmastovaikutusta kannattaa ensisijaisesti tarkastella metsän hiilivarastoa seuraamalla. Siten voimalaitoksen piipun päästä tulevaa päästöä ei enää tarvitse huomioida, koska se olisi tuplalaskentaa.


Metsänhoito, metsän vaihtoehtoinen käyttö ja aikamääreet herättivät keskustelua

Professori Ilvesniemi totesi (kuva alla), että suunnitelmallisen ja pitkäjänteisen metsänhoidon ansiosta Suomen metsät kasvavat nykyisin enemmän (tilavuutena mitattuna) kuin koskaan aiemmin siitäkin huolimatta, että puun käyttö on kasvanut. Ilvesniemen mukaan metsän aktiivinen hoito on avainasemassa hiilinielujen kasvattamisessa. Tässä yhteydessä metsävaroja tulee myös hyödyntää.

Siten Suomi voi vähentää metsäenergian avulla päästöjä jos sillä korvataan fossiilisia polttoaineita. Ilvesniemi tosin totesi, että monissa maailman kolkissa metsänhoito on huomattavasti heikommissa kantimissa. Hän suosittelikin suomalaisen metsänhoidon osaamista myytäväksi maailmalle metsäkatoa torjumaan (ja hiilinieluja kasvattamaan).

 

SYKE:n Soimakallio sen sijaan totesi, että päästäksemme Pariisin sopimuksen tavoitteisiin, tarvitaan fossiilisista polttoaineista luopumisen lisäksi kasvavia hiilinieluja. Soimakallion mukaan puun päästövaikutus hyödyttää ilmastotalkoissa vasta vuosikymmenten päästä (kuva alla). Soimakallion mukaan Pariisissa sovitut tavoitteet eivät ole saavutettavissa metsäenergian kaltaisilla ”tehottomilla” päästöjenvähennyskeinolla. Lisäksi metsien hakkuut yksiselitteisesti pienentävät hiilinielujen kokoa.

Soimakallion mukaan fossiilisten polttoaineiden korvaamisen seurauksena mahdollisesti tapahtuva ”rebound-ilmiö” (energiankulutus kasvaa, kun tarjolla on entistä enemmän ja halpaa energiaa) on erityisen ongelmallinen bioenergian tapauksessa jos sen käyttö ei syrjäytä vaan ainoastaan siirtää fossiilisten polttoaineiden käyttöä muualle ja johtaisi yksinkertaistaen ”tuplapäästöihin” lyhyellä aikavälillä.

 

Soimakallio ei siis esittänyt, että bioenergian avulla ei voisi leikata päästöjä, mutta totesi päästönvähennysten olevan ehdollisia. Lisäksi hän piti kestämättömänä bioenergian kategorista kohtelua ”nollapäästöisenä”.

Bioenergia ry:n Harri Laurikka totesi, että IPCC:n mukaan fossiilisista on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti ja päästöt ja nielut saatava tasapainoon. Bioenergia on IPCC:n mukaan tärkeä ja luotettava hillintäkeino ja tästä on olemassa keskimääräinen yksimielisyys. Jos bioenergian saatavuutta jouduttaisiin rajoittamaan, saattaisivat hillintäkustannukset kasvaa jopa 60 prosenttia.

Laurikan mukaan bioenergian merkitys osana EU:n energiapalettia unohtuu aivan liian usein. Huolimatta tuuli- ja aurinkoenergian nopeasta kasvusta, bioenergian osuus kaikesta EU:n käyttämästä uusiutuvasta energiasta yli puolet on bioenergiaa.

Lisäksi, on varsin harvinaista, että kokonaisia puita käytettäisiin ainoastaan energiaksi – useimmiten puulle on arvokkaampaakin käyttöä ja energiantuotantoon päätyy muuhun käyttöön kuten selluksi, paperiksi tai sahatavaraksi kelpaamattomat osat. Laurikan mukaan metsäenergia on vain yksi osa Suomen energiastrategiaa ja kukaan ei ole ehdottamassa Suomen (saati globaalin) energiatarpeen tyydyttämistä pelkällä bioenergialla.

 
Lopuksi

Bioenergian poliittinen tulevaisuus tullaan todennäköisesti ratkaisemaan Suomea suuremmissa pöydissä. On Suomen kannalta kriittistä, että noissa pöydissä ymmärretään mitä kestävällä metsätaloudella tarkoitetaan. Meidän on kyettävä kertomaan oma tarinamme selkeästi, ettei kyseisiä päätöksiä tehdessä vedetä yhtäläisyysmerkkejä metsäenergian ja Amazonin sademetsissä tapahtuvien hallitsemattomien hakkuiden välille.

Optimisti minussa näkee metsän kestävälle käytölle olevan jatkossakin hyvät edellytykset – markkinat ohjatkoon puun kulloinkin sopivimpaan käyttöön ja näyttäköön mitä se biotalous lopulta tarkoittaa. Samaan aikaan sisäinen pessimistini varautuu siihen, että bioenergian kohtelu ”nollapäästöisenä” on tulossa tiensä päähän. Halusimme sitä täällä Suomessa tai emme.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on väärä prioriteetti konfliktien ehkäisemisessä

Opiskeluaikoinani (ennen älypuhelimia) turhan knoppitiedon kerääminen oli paljon hauskempaa kuin nykyisin. Päteminen oli helppoa, kun turhia tietoja ei voinut tarkistaa kesken pubi-illan. Minulla oli jopa pieni kokoelma alan kirjallisuutta, kuten vaikkapa klassikko ”The book of useless information”.  Yksi mieleeni hyvin jäänyt knoppi on, että maailmassa ei ole koskaan käyty sotaa kahden maan välillä, joissa on molemmissa McDonald’s. Purilaisrauhateorian taustalla on oletus, että demokraattiset maat eivät sodi keskenään. Jatka lukemista

Yhdysvalloissa uskotaan aurinkoon

Terveiset harmaasta ja sateisesta USA:sta!

Olin viime viikolla vierailemassa Cornellin yliopistolla Ithacassa (NY). Osallistuin siellä debattiin ydinvoiman roolista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Paikalliset halusivat keskusteluun mukaan suomalaisen, koska maailmalla ollaan erittäin kiinnostuneita Suomen ydinvoimasektorin kehityksestä. Suomen tilanne ydinvoiman suhteen on kieltämättä varsin poikkeuksellinen – pieni maa rakentaa samanaikaisesti jopa kahta uutta voimalaitosta sekä käytetyn polttoaineen loppusijoitustilaa. Näkökulmasta riippuen, täältä löytyy myös vähemmän mairittelevia esimerkkejä.  Jatka lukemista

Mitä on biotalous?

Osallistuin hiljattain Tekniikan akateemiset ry:n järjestämään paneelikeskusteluun. Keskustelun aiheena oli biotalous. Kutsun saatuani ryhdyin jäsentelemään ajatuksiani ja miettimään asiaa tarkemmin – en osannut oikein tarkkaan sanoa mitä biotalous on?

Voin olla väärässäkin, mutta mielestäni termi on yleistynyt kielenkäytössä vasta viime vuosina – ainakin energia-alalla. Selasin läpi sähköpostihistoriani (ulottuu vuoden 2010 alkuun) ja ensimmäinen osuma sanalle biotalous ajoittuu kesään 2014 – samaan aikaan, kun ilmoituksia uusista biotuotetehtaista alkoi kuulua joka suunnalta. Sen jälkeen osumia onkin lähes joka viikolta. Jatka lukemista

Energiavarastot – visiosta liiketoimintaan

WEC Finland järjesti 31.3. aamiaistilaisuuden, jossa käsiteltiin energian varastointiteknologian kehitystä ja alan tulevaisuudennäkymiä. Puhujina tilaisuudessa toimivat tutkimuspäällikkö Kari Mäki VTT:ltä, vanhempi asiantuntija Marika Bröckl Gaia Consultingista sekä kehityspäällikkö Juha Karppinen Helenistä.

Puheenvuoroissa oltiin yksimieleisiä varastointiteknologian kehitystä ajavista tekijöistä – vaihtelevan uusituvan energian lisääntyminen vaatii toimiakseen entistä joustavamman järjestelmän, jonka olennaisena komponenttina varastointi nähdään. Myös tarpeet varastoinnille vaihtelevat huomattavasti – monilla alueilla varastoinnin pääasiallinen tarve saattaa olla kestoltaan tuntien, vuorokauden tai muutamien päivien mittaista, kun tuotannon vaihtelua tasataan. Suomen olosuhteissa tarve voi olla huomattavasti pidempi, jos täällä tavoitellaan aurinkoenergian laajamittaisempaa hyödyntämistä. Jatka lukemista

Uutisseuranta: