WEC Finlandin blogissa käsitellään ajankohtaisia kotimaisia ja kansainvälisiä energia-alan asioita.

Tilaa blogikirjoitukset sähköpostiisi.

Blogitausta

Blogi:

Maakaasu ja joustavuus Euroopan energiamarkkinoilla

Lämmitys kysyntäankkurina

Euroopan maakaasusta puhuttaessa keskitytään usein tarjontaan, kuten esimerkiksi alati kasvavaan Venäjän-tuontiin, Ukrainan läpikulkureittiin ja toisaalta yhdysvaltalaisen LNG:n tarjoamaan vaihtoehtoon. Vähemmän puhutaan siitä, mihin maakaasua Euroopassa oikein tarvitaan ja mitä kysynnänvaihtelut kertovat joustavuuden merkityksestä energiajärjestelmässä.

Maakaasukysynnän sydänmaa on Luoteis-Eurooppa, joka kattaa Saksan, Ison-Britannian, Hollannin, Ranskan ja Belgian. Näiden maiden kaasunkulutus vuonna 2016 oli 178 miljardia kuutiometriä, josta valtaosa, noin 54 prosenttia, toimitettiin vähittäisjakeluverkkoihin, siis pitkälti asuntojen ja muiden tilojen lämmittämiseen.

Vuosittaista keskiarvoa mielenkiintoisempaa on, milloin kaasua kulutetaan. Vähittäisjakelukysyntä on tietenkin vahvasti sääriippuvaista etenkin talvikuukausina, ja sen osuus kaasunkysynnästä nouseekin hetkittäin jopa neljään viideosaan. Maakaasun suurimpia eroavaisuuksia moniin muihin raaka-aineisiin verrattuna on sen suuri kausittainen kysyntävaihtelu.

Esimerkiksi Saksassa päivittäinen kaasunkysyntä vuosina 2011-2016 oli keskimäärin 85 % korkeampaa talvisin (loka-maaliskuu) kuin kesäisin (huhti-syyskuu). Sähkön puolella luku oli noin 12 %.

Talviaikana myös päivittäiset erot kasvavat rajusti — vuosien 2011-2016 päivittäinen keskihajonta Saksassa oli noin 63 mrd m^3 / pvä ja keskiarvo 292 mrd m^3 / pvä. Vaihtelu on niin suurta, että toteutuneen lämpötilan poikkeama kausittaisista normeista on tärkein maakaasun hinta-ankkuri talviaikoina.

Näin suuri kysynnänvaihtelu asettaa suuret vaatimukset tarjonnan joustavuudelle — miten tarjonta vastaa siihen? Tärkein joustavuuden tarjoaja on varastot, joista suurimmat toimivat pääsääntöisesti kausittaisella profiililla, siis täyttäen itsensä kesällä ja purkaen volyyminsä talvella. Pienemmät varastot sen sijaan vaihtelevat notkeasti injektioista takaisinottoihin jopa päivittäin sen mukaan, onko myöhemmälle toimitukselle tarjolla korkeampia hintoja kuin päivän sisäisellä markkinalla.

Joustoa löytyy myös infrastruktuurista. Vuoden 2008 finanssikriisi runteli Euroopan teollisuuden maakaasukysyntää pahasti jättäen runsaasti putkia alihyödynnetyksi. Lisäksi maanosaan on rakennettu viime vuosina runsaasti maiden välistä ja -sisäistä siirtokapasiteettia, niin yksityisin kuin julkisinkin varoin. Markkinoiden likviditeetti on niinikään parantunut — volyymeillä mitattuna noin 75 % vuosina 2013-2016 — laajan ja yhä jatkuvan liberalisoinnin ansiosta, jota EU on osaltaan vauhdittanut.

Yhdessä nämä tekijät ovat johtaneet tarjonnan joustavuuden kasvuun, minkä yksi seuraus on ollut maiden välisten hintaerojen raju lasku. Maantieteellisten hintaerojen lisäksi hintaerot kesien ja talvien välillä ovat kaventuneet varastokapasiteetin yltäkylläisyyden ansiosta. Joitain poikkeuksia lukuun ottamatta Euroopan maakaasumarkkinoilla vallitseekin toistaiseksi joustavuuden yltäkylläisyys.

Maakaasun joustavuus tulevaisuudessa

Lähitulevaisuudessa joustavuus voi kuitenkin joutua koetukselle kolmesta eri syystä. Koska kausittaiset hintaerot ovat kaventuneet, suuret varastot kamppailevat kannattavuutensa kanssa ja merkittävää osaa kapasiteetista uhkaa sulkeminen lähivuosina. Samoin pitkäaikaisten siirtokapasiteettisopimusten raukeaminen nostaa maiden välisen kaasunsiirron kustannuksia ja täten nostaa joustavuuden hintaa. Kolmas merkittävä syy on Alankomaiden, EU:n suurimman kaasuntuottajan, tuotantoprofiilin muuttuminen talvipainotteisesta tasaiseksi, mikä lisää tarvetta tuoda joustoa maanosan ulkopuolelta, käytännössä joko Venäjältä tai globaaleilta LNG-markkinoilta.

Venäjälle Ukraina on kallein kaasureitti Eurooppaan, joten jousto tapahtuu toistaiseksi sen kautta, siinä missä Nord Streamin ja Jamal-Eurooppa -putken kautta tuodut volyymit pidetään tyypillisesti maksimissaan. Tosin tämänkin jouston kustannuksia lisää se, että Ukrainan Naftogaz on halunnut jo vuoden 2016 alusta saakka miltei tuplata transit-kapasiteettinsa hinnan.

Sen sijaan LNG-markkinoilla on tarjolla yhä enemmän ja enemmän volyymejä, ja kasvava likviditeetti voisi hyvinkin tasoittaa paitsi lyhyen aikavälin kysyntäpiikkejä mutta myös kausittaisia vaihteluja Euroopassa. LNG:n tuleva rooli Euroopassa on kuitenkin vielä suuri kysymysmerkki, sillä toistaiseksi hinnat Aasiassa, jossa talvi tulee samaan aikaan kuin Euroopassa, ovat pysytelleet kroonisesti Euroopassa tarjottuja korkeammalla. Aasian kysynnässä on yhä enemmän myös maanosan sisäistä vaihtelua — kun yhden kulutus laskee ja hinnat hellittävät, toinen lisää ostojaan.

Lähihistoriassa LNG:n kyky tasoittaa Euroopan spot-hintojen heilahteluja on ollut heikko. Syinä tähän on pitkät odotusajat rahdin oston ja toimituksen välillä ja toisaalta se, että markkinatoimijoilla on keskimäärin heikkojen hintojen vuoksi kannustin pitää mantereen LNG-tankit melko tyhjinä kiehumistappioiden välttämiseksi. Toisaalta, jos monien markkinatoimijoiden ja esimerkiksi IEA:n ennustama valtava LNG-tuotannon lisäys toteutuu lähivuosina, joustoa voi helposti riittää myös Euroopan tarpeisiin.

Joustavuus energiamarkkinoilla

Joustavuuden merkitys sekä sähkö- ja kaasumarkkinoille on nousussa. Ensin mainituilla joustavuudesta on paikoittain jo selvää pulaa, ja se toimitetaan mantereella tehottomasti ja suurin päästöin. Maakaasu on ollut uusiutuvien nousussa pääsääntöisesti häviäjän roolissa, sillä sähkömarkkinat ovat hakeneet tarjontajoustonsa alunperin perusvoimaksi rakennetusta hiililauhteesta, ajoittaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Nyt tätä asetelmaa ollaan betonoimassa myös politiikan keinoin, muun muassa “kapasiteettimarkkinoiden” otsikon alla. Maakaasun ja hiilen keskinäisestä hintasuhteesta on muodostunut tärkeimpiä Euroopan sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjä määrittäviä tekijöitä, vaikka erinäisiä kieltoja ja tulevaisuuden teknologioita fetisoiva julkinen keskustelu ei asiaa juuri nosta esille.

Jos sähköntuotannon dekarbonisaatio etenee yhä enemmän kieltojen kautta esimerkiksi co2-hinnoittelun sijaan, joustavuuden merkitys kasvaa entistäkin nopeammin. Esimerkiksi Hollannissa on ehdotettu asuntojen irroittamista maakaasuverkoista lain voimalla. Jo hyvin karkea laskelma viime vuosien kuukausittaisiin keskiarvoihin perustuen osoittaa haasteen laajuuden: Saksassa sähkökuorman ero talven ja kesän välillä on 11 GW:n mittaluokassa. Jos maakaasun vähittäiskysyntä korvattaisiin sähkölämmityksellä 1:1, kausivaihteluun tulisi noin 87 GW ylimääräistä, puhumattakaan kuukausien ja päivien välisestä lisääntyneestä vaihtelusta. Joustavuudessa siis riittää haastetta.

 

Kirjoittaja: Vesa Ahoniemi. Ahoniemi (MPhil) on lontoolainen markkina-analyytikko.

Energy is everyone’s business.

Over the course of history, it has become clear that no country can truly be self-sufficient. Especially on energy. And energy, in all its forms, is one of the key elements that runs modern societies. Uninterrupted service is therefore an imperative not only for the sector and its clients but for societies as a whole.

Internationality has been one key aspect of the development of the modern energy sector since its very beginnings. The international nature of the energy sector has only been compounded over time as technologies, supply chains and transport infrastructures connect not only countries but whole continents. Moreover, today’s global challenges, such as climate change has made it clear that no country is an island when it comes to energy. Jatka lukemista

Ota opiksi maailma: Suomi on se todellinen energian edelläkävijä

Pienet ja rauhalliset maat ovat harvoin kansainvälisen median kiinnostuksen kohteena. Poikkeuksen muodostaa suuret tragediat sekä otsikkoon mahtuvat, kansainvälistä merkitystä sisältävät uutiset – kuten kivihiilen käytön kieltäminen 2030 mennessä. Öljynkäytön puolittaminen ei maailman aviiseja hetkauta, vaikka se on hallituksen uunituoreen energia- ja ilmastostrategian ylivoimaisesti haastavin tavoite. Mm. Reuters, Huffington post ja New Scientist keskittyivät uutisissaan juuri hiilestä luopumiseen. Jatka lukemista

The global energy sector is set to witness “Grand Transitions”

[Tämä kirjoitus on WEC Finlandin hallituksen puheenjohtajan Lauri Virkkusen pitämä puhe Tampereen Energiapäivässä 25.10.2016. This article is an excerpt from a speech by WEC Finland’s Chairman, Mr. Lauri Virkkunen at the Finnish Energy day on 25th of October 2016.]

“One rarely gets a first-hand opportunity to witness history in the making. We had one such opportunity a few weeks ago in Istanbul at the triannual World Energy Congress – the main event of our parent organization, the World Energy Council. Jatka lukemista

WEC: Maailman energiankäytön kasvu on tulossa tiensä päähän

Osallistuin viime viikolla WEC Finlandin kattojärjestön World Energy Councilin kongressiin Istanbulissa. Epävarman turvallisuustilanteen vuoksi, järjestön kolmen vuoden välein järjestettävä päätapahtuma ”World Energy Congress” houkutteli selvästi odotettua vähemmän yleisöä – noin 4000 – 5000 osallistujaa, joista puolet ulkomaalaisia. Osallistujakadosta huolimatta kongressi houkutteli paikalle suuren joukon energiamaailman johtavia hahmoja. Suomi ja Eurooppa alkoivat tuntua entistä pienemmiltä, kun puhuja toisensa jälkeen luetteli energiamaailman tilaa ja suuntaa kuvaavia näkemyksiä ja lukuja. Jatka lukemista

Ovatko teollisuuden energiatuet pragmaattista ympäristöpolitiikkaa?

[WEC Vierasblogi: Jutun kirjoittaja on Janne M. Korhonen. Janne on jatko-opiskelija Aalto-yliopistossa ja energia- ja ympäristöaiheista kirjoittava tietokirjailija. Hänen väitöskirjansa rajoitteiden ja niukkuuksien synnystä ja niiden vaikutuksista tekniikan kehittymiseen on lähdössä esitarkastukseen marraskuussa 2016.]

 
Politiikka on mahdollisuuksien taidetta, kuuluu tunnettu sanonta. Tästä syystä teollisuuden energiatukien merkitys ympäristöpolitiikan kannalta on pieni ja kokonaisuutena vaikutukset voivat olla jopa positiivisia, vaikka teoriassa ne kannustavatkin teollisuutta käyttämään enemmän energiaa. Jatka lukemista

Brittihallitus päättää edetä Hinkley Point-ydinvoimalan kanssa

Euroopassa ei taida olla yhtäkään ydinvoimalaitoshanketta, jonka eteneminen ei olisi syystä tai toisesta ollut hieman tahmeaa. Sama tarina pätee myös Brittien Hinkley Point C (HPC) laitokseen, jonka rakentamista ryhdyttiin kaavailemaan toden teolla kymmenisen vuotta sitten, kun Tony Blairin hallitus otti ydinvoiman osaksi työkalupakkiaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Briteissä oli 2010-luvun taitteessa vahva konsensus siitä, että kaikkia keinoja (ml. ydinvoimaa) tarvitaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. 2010 pääministeriksi noussut David Cameron ei siten muuttanut oleellisesti maan energiapolitiikan linjaa eikä edes Fukushiman onnettomuus hillinnyt Brittien rakentamisintoa vaikka se viivästytti HPC-hanketta muutamalla vuodella.

Turvallisuushuolia suuremmaksi esteeksi uudelle laitokselle oli tulla sen hinnasta. Britit päättivät kuitenkin olla keskivertoeurooppalaisia johdonmukaisempia ja loivat tukijärjestelmän kaikelle vähäpäästöiselle tuotannolle – syöttötariffin piiriin pääsi mukaan aurinkosähkön ja tuulivoiman lisäksi myös uudet ydinvoimalaitokset. Uusien ydinvoimalaitosten ns. takuuhinta (strike price) asetettiin 92,5 puntaan (reilusti yli sata euroa) megawattitunnilta, vain hieman alle maatuulivoiman takuuhinnan (kuva alla).

Tariffihinnat UK:ssa

HPC-hankkeen eteneminen pysähtyi hintasovusta huolimatta, kun hankkeen vastustajat syyttivät Britanniaa valtiontukisääntöjen rikkomisesta – muutaman vuoden selvitys päätyi tulokseen, ettei kyseessä ole laiton valtion tuki ja hanke sai jatkaa.

Komission päätöksen jälkeen itse omistaja (ranskalainen EDF) epäröi päätöstään investoida miljardihankkeeseen, kunnes EDF:n hallitus tänä vuonna päätti vihdoin edetä hankkeen kanssa.

HPC:n tie oli kuitenkin nousta jälleen pystyyn, kun Britit päättivät kesäkuisessa äänestyksessä erota EU-jäsenyydestä. EU-jäsenyyden puolesta kampanjoinut pääministeri David Cameron erosi pääministerin paikalta ja hänen tilalleen nousi sisäministerinä kannuksensa hankkinut Theresa May. Pääministeri May, ei kaiketi pitänyt HPC:tä erityisen hienona hankkeena valtion varjojen käytön näkökulmasta ja puhalsi pelin poikki heinäkuussa.

Jotkut pitivät aikalisä-päätöstä keinona saada EU-erossa parempi kohtelu ranskalaisilta, mutta se hermostutti HPC-hankkeessa vähemmistöosakkaana toimivat kiinalaiset. Ojasta allikkoon.

Vihdoin tänä aamuna Brittihallitus ilmoitti, että hanke voi sittenkin edetä. Uutena ehtona suurille energia ja infrahankkeille, ml. uusille ydinvoimahankkeille, on valtion suora osallisuus niissä. Tavoitteena osallistumisella on, että suurten infrahankkeiden yhteydessä ei voisi tapahtua omistajavaihdoksia ilman, että hallitus tietäisi siitä.

Näyttää siltä, että hanke etenee lopulta jopa rakentamisvaiheeseen.

Hevosenlannasta lämpöä

[Alla julkaistu teos on toinen WEC Finlandin opiskelijoille tarkoitetun energia-aiheisen mediakilpailun voittajista.]

Hevosenlannasta lämpöä-opetustaulu. 42 cm x 60 cm. Siirtokuva ja akryyli paperille.

Horsepower

”Muutaman hevosen vuotuinen lannan energiamäärä vastaa yhden omakotitalon lämpöenergian vuosikulutusta. Hevosenlannan polttamisessa kytee kestävä lämpöenergiabisnes.”
Reetta Haapasalo
25 vuotta
Turun Ammattikorkeakoulu, energia- ja ympäristötekniikka

Uutisseuranta: